Suomalainen koulutus on laadukasta ja
yliopisto-opiskelijat vähän muita fiksumpia. Erityisen helppo tähän on uskoa
tenttiä edeltävinä tunteina tärppejä hakiessa.
Mikä on yliopistokoulutuksen tarkoitus? Opetella
tunnistamaan tenttiarkiston kätköistä mitä kurssin ydinosaaminen tällä kertaa
voisi olla, takoa se takaraivoon ja pullauttaa tenttipaperille? Onko tentti todellakin paras
tapa mitata osaamista?
Akateemisen opiskelun tulisi kasvattaa meistä
kokonaisuuksia hahmottavia, syy- ja seuraussuhteita ymmärtäviä toimijoita, eikä
käveleviä tietosanakirjoja. Yliopistokoulutuksen ja maisterileiman tulee tarjota
työnantajalle toki optimointikykyä, joskin sen lisäksi nykyisessä työelämässä
kaivataan kykyä tehdä hyvin perusteltuja ratkaisuja ja päätöksiä.
Yhteisöllämme tuntuu olevan tarve rakentaa käsitystä
siitä, miten yliopisto-opiskelu on huomattavasti rankempaa ja vaikeampaa kuin
naapuritalon hölmöillä. Näin opiskelijana, joka käyttää keskimäärin 6 tuntia
tenttiä kohden, en kehtaisi lähteä keulimaan. Ulkoa opettelu ja ennalta tiedettyihin
kysymyksiin vastaaminen ei ole niin vaikeaa, kuin haluaisimme kuvitella sen
olevan. Kehtaankin väittää, että emme ota irti yliopistokoulutuksesta kaikkea
mitä sillä olisi tarjota.
Tentti ainoana suoritustapana tekee opiskelusta
vaivattomampaa, niin opiskelijalle kuin opettajille. Se nyt vain sattuu olemaan
helpompaa kierrättää kolmea kertaalleen suunniteltua tenttiä, eikä rakentaa
kurssia opiskelijoiden toiveiden perusteella. Tentti ei suoritustapana vaadi päivitystä,
opiskelijan kohtaamista, tai itsekriittisyyttä. Kysyttäessä tutkinnon kannalta
opettavaisinta ja hyödyllisintä kurssia, nostavat opiskelijat esiin monimuotoisilla arviointimenetelmillä
suoritettavat kurssit ohi perinteisempien tenttien. Kehuja keräävät niin
argumentointitaidon korostaminen, reaalimaailmaan linkittyvät case-harjoitukset
kuin Wikipedia-artikkelien kokoaminen
kurssin suoritustapana.
Opiskelijat, vaatikaa opetukseltanne enemmän.
Haastavat, monimuotoiset ja joustavat suoritustavat aiheuttavat työtä ja
ahdistusta, mutta maksavat itsensä takaisin. Vatipää maisterileimalla ei pärjää
työelämässä.
Kirjoitus on julkaistu Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan Aalef -lehdessä 1/2013.
