Kuka saa, ja kenelle annetaan?

 Missä on mennyt pieleen, kun suurin osa opiskelijoista ei saa täyteen Opetusministeriön suosittamaa 55 opintopisteen vuosisaldoa, tai edes Kelan ylläpitoon oikeuttavaa 45 opintopistettä? Kursseja tässä koulussa kyllä on tarjolla, se on varmaa. Ensisijaisesti opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja valmistumisesta, mutta voisimme olettaa yliopistonkin osoittavan mielenkiintoa ko. prosessiin.

Opetuksen pitää muuttua

Peruskursseilla meille tarjoillaan kahden tunnin kuunteluharjoituksia, jolla käytetyn nenäliinan karismalla varustettu, luennoimaan pakotettu tutkija lukee ääneen seitsemän vuotta sitten tehtyjä dioja. Tenttien suorituspäiviin ei opiskelija voi itse vaikuttaa, koska professorille aiheutuu lisäduunia ”uuden” tentin tekemisestä. Kahdeksan toistuvan tenttikysymyksen kierrättäminen kun on raskasta.

Mitä jos kaikilta fuksien kanssa tekemisiin päästettäviltä tutkijoilta, opettajilta ja professoreilta vaadittaisiin pedagogisia taitoja? Jäisivätkö matikat edelleen kahdeksannen vuoden kotelaisten kompastuskiveksi, pääsisivätkö tutalaiset kipin ensiyrittämällä läpi? Ja pitäisikö edes joku viestinnän kursseista?

Mitä jos aiemmin hankittua osaamista voisi lukea hyväksi ja osoittaa jotenkin muuten kuin takamustaan tunnilla puuduttaen? Mitä jos opiskelijoita kannustettaisiin käyttämään tenttiakvaariota?

Helpoin tapa nostaa opiskelijoiden vuosittaista opintopistemäärää on tarjota heille mahdollisuuksia suorittaa kurssi. 

Täysin viattomia eivät opiskelijatkaan ole

Kuka kehtaisi ensimmäiseksi todeta opiskelijaelämän olevan liian vaivatonta nopeaan valmistumiseen? Muutaman tunnin päivittäisellä panostuksella opinnot etenevät, kaljanjuontia ei ole rajoitettu perjantaihin ja opiskelun kyrsiessä karataan muutamaksi kuukaudeksi työelämään.

Mitä jos kiltiksillä katkerana ruikuttamisen sijasta avautuisit jollekin, joka opetuksen laatuun ja toteutukseen voi vaikuttaa? Päästäisiinkö eroon käsittämättömistä kurssimitoituksista, olisiko tukiopetusta tarjolla sitä tarvitseville? Mitä jos kaikissa bileissä ei tarvitsisikaan käydä, eikä kaikkia dagen eftereitä viettää sängyn ja pöntön väliä kontaten? Riittäisikö yksi viinanhuuruinen ilta viikossa opiskelijaelämäksi? Olisiko allekirjoittanut jo kandi, jos viime vuonna olisi edes puolet viikonlopuista käyttänyt muuhun kuin geen liikevaihdon kasvattamiseen?

DI:n tai ekonomin valmistumisen viivästyminen vuodella vastaa lähemmäs 40 000 euron menetettyä palkkatuloa. En teistä tiedä, mutta itselleni en enää kehtaa kyseistä summaa perustella seitsemän vuoden lomalla, jonka aikana en edes viitsinyt valittaa rikkinäisistä puitteista.

Kirjoitus on julkaistu Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan Aalef -lehdessä 2/2013.